Kesäkaupungit testissä: Tampere vs. Oulu

mennessä | kesä 14, 2017 | Matkailu, Vapaa-aika | 0 Kommenttia

Onko Suomen suosituimpana asuinpaikkana kunnostautunut Tampere myös hyvä kesäkaupunki tai jopa parempi kuin toinen kotikaupunkini Oulu? Tässä blogissa pistän tunne- ja makuasiat puntariin ja niistä saa tunnetusti kiistellä. Sana on vapaa. Esitän mielipiteilleni taustoitusta sekä muutaman argumentin valintani tueksi.

Olen asunut suurimman osan elämästäni Oulussa eli kliseisesti käynyt koulut Oulussa siihen saakka, kunnes viittä vaille valmiina maisterina muutin Englantiin vuonna 1998. Tampereelle päädyin Englannista Oulun kautta huhtikuussa 2004, jolloin rakastuin kaupunkiin suin päin ja sukkelaan – vieläpä Hervannan kautta.

Tampereella minua viehättivät – ja viehättävät vieläkin – jo huhtikuussa viheriöivät kallioiset metsät, kaupunkia

Näkymä Pispalaan, kuva: Tampereen kaupunki

ympäröivät järvet, sopiva pläjäys kulttuurihistoriaa säilyneiden jugend-talojen ja Pispalan muodossa sekä mahtava valikoima menomestoja. Ja mukavasti pyörähtävät mansen ärrät maistuvat oululaisenkin suussa.

Pyöräilyä, rullaluistelua ja pussikaljaa

Kun ensirakkaus Tampereeseen meni ohi, jäin kaipaamaan

Oulusta Torinrantaa. Siellä kokoontuvat aurinkoisina kesäiltoina kaikki. Toiseksi mieleni kaihoaa Oulun mahtavia pyöräteitä, joilla rullaluistella ja pyöräillä aamusta iltaan kaverin luota toiselle ja terassilta vielä kolmannelle tai neljännelle parin uimarannan ja pussikaljan kautta.

Tampereella on monta toria, joilla on jokaisella hieman eri tehtävä ja omanlaisensa luonne. Keskustorilla on tapahtumia, Laukontorilla Suomen suurimman

Torinranta, kuva: Oulun kaupunki

sisävesisataman letkeää tori- sekä kahvilafiilistä ja Tammelantorilla vanhanajan kunnon torimeininkiä kesäaamuisin. Yhtä kokoontumispaikkaa ei ole, joten tuttuja näkee harvemmin. Oulussa Torinranta on kesäisen helleillan must-paikka, jossa on vaikeaa välttää törmäämistä vähintään koulukavereihin. Jos vapaan pöydän sattuu löytämään.

Varhainen kesä vs. pyöräily

Jotta juttu ei menisi aivan Tampereen mollaamiseen, on muistettava Oulun kesän lyhyys ja vähälumisuus. Järkytys oli touko-kesäkuun vaihteessa suuri, kun juuri vihertyneeltä Tampereelta tullessa juna pysähtyi lähes lehdettömien puiden Ouluun. Ei vihreää muualla kuin nurmikolla. Ei värikkäitä kukkaistutuksia, vain kylmä tuuli, jota vastaan kansa taapersi toppatakeissa ja pipoissa. Kesätunnelma oli perjantaina 3. kesäkuuta kaukana – terassifiiliksestä puhumattakaan.

No, pyörätiet olivat kunnossa, joten fillarointikausi tuli avattua kahdella reilun kymmenen kilometrin lenkillä. Oi nautintoa, vaikka pyrstösulat ovat ankean satulan jäljiltä vieläkin jumissa.

Kulttuuri vs. bilettäminen auringonnousuun

Ihmiset kehuvat kovasti Tampereen kulttuuritarjontaa eli museoita ja teattereita. Jep, hienoja ovat, jos niissä viihtyy. Ja kyllä Pyynikin kesäteatterin kääntyvä katsomo on varsinkin Pyhäjärven puolelle hieno, kun ilta-aurinko paistaa. Suosittelen.

Kuva: Oulun kaupunki

Oulussa voin vuosikymmenien marinoimana bilehileenä suositella paikallista baarikokemusta kesäkuussa. Kun aurinko laskee horisontin tasolle meren ylle ja ilta viilenee yöksi, siirrytään Torinrannan terassilta yökerhon hämärään. Pilkun jälkeen ulos tullessa aamuaurinko tervehtii bilettäjää uuteen nousuun. Yötön yö ja kunnon bileet saavat auringon noustessa ja oululaisen yöpitsan/kebabin ääressä aivan uuden merkityksen.

Okei. Nyt Tampere… Suvilaivan terassi on kiva, eikä vastaavaa ole enää Oulussa, kun laivat on viety Torinrannasta muualle. Myös baarien terassien ja yökerhojen valikoima ylittää kirkkaasti Oulun tarjonnan. Joku voisi tietenkin lohkaista tähän määrästä ja laadusta. Minä mainitsen vain ex-mieheni havainnon siitä, että Oulussa joku tulee yleensä baarissa juttusille ja jopa bussikuski heittää läppää muulloinkin kuin kysyttäessä.

Peli on avattu, hyvä tamperelaiset ja oululaiset ystävät ja tuttavat. Kesänviettovinkkejä ja mielipiteistä otetaan vastaan!

Kuvat: Oulun kaupunki, Tampereen kaupunki

 

Lue myös nämä:

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kuka olen?

Olen Eila Lokka, 47-vuotias viestintäalan yrittäjä, televisiodokumenttialan opiskelija, maalausyrittäjän vaimo ja kahden murkkuikäisen tytön varamamma, joka etsii omaa polkuaan kohti unelmaelämää.

Minulle se tarkoittaa matkailua, paikkariippumatonta (digi)yrittäjyyttä, itsenäistä sisällöntuotantotyötä sekä käsikirjoittamista. Itseni näköistä elämää.

Blogissani kirjoitan matkastani kohti unelmaelämääni ja unelmamatkoistani samalla kun annan matkavinkkejä. Luen myös paljon elämäntaito-oppaita, testaan niiden toimivuutta arkielämässä ja jaan lukijoilleni toimivimpia niistä saatuja ja omia vinkkejä. Lue lisää

Pin It on Pinterest

Sivustomme käyttää evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön sekä tietosuojakäytäntömme. Lisätietoja

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close