Rooma, Sorrento ja Capri viikossa

mennessä | helmi 17, 2021 | Matkailu, Uncategorized | 14 Kommentit

Yhdistelmäloma Rooma, Sorrento, Capri ja Pompeiji viikossa? Onnistuu!

Rooma on tuttu minulle jo opiskeluajoista lähtien ja olen työskennellyt siellä Aurinkomatkojen oppaana. Ei siis ihme, että monet ystäväni kyselevät vminulta vinkkejä Roomaan, Pitkä tauko reissaamisesta saa reissujalan kutisemaan ja Italia houkuttaa monia. Mitä kaikkea viikossa ehtii nähdä?

Tosi paljon. Kävimme ex-mieheni kanssa Italiassa toukokuisella yhdistelmämatkalla kymmenen vuotta sitten. Matkamme piti sisällään neljä yötä Roomassa ja kolme yötä Piano di Sorrentossa, kahden pysäkin päässä varsinaisesta Sorrentosta. Vaikka exäni on leppoisa tyyppi ja inhoaa pää kolmantena jalkana nähtävyydestä toiseen juoksemista, ehdimme nähdä viikossa melkoisen määrän nähtävyyksiä.

Rooma ja Ostia Antica kolmessa päivässä

Kuljailimme pari päivää lempipaikoissamme Roomassa muistelemassa menneitä (olimme tavanneet siellä kolme vuotta aikaisemmin yhteisten kavereiden kautta), mutta välttelimme suurimpia turistirysiä kuten Colosseumia. Emme halunneet jonottaa nähtävyyksiin tai museoihin. Oli paljon mukavampaa kuljeskella kauniilla kujilla ja pysähtyä tunnelmallisille aukioille kuoharille ja oluelle. Rooma on myös kauneimmillaan illalla ja yöllä!

Synttäri-iltanani Rooman oppaana työskentelevä ystäväni Sirpa vei meidät juhlimaan. Aloittelimme Piazza Navonan lähellä olevasta upeasta ravintolasta (nimeä on muista), jossa söimme lukuisia antipastoja sisältäneen illallisen (jaksoimme syödä varmaan vain puolet kaikista ruokalajeista!). Sen jälkeen piipahdimme entisessä kantapaikassamme Trinity College -pubissa, josta otimme taksin Testaccion klubeille. Oli aika villiä tanssia teknoa luolassa, joka oli antiikin ajan viiniruukuista rakennetun kukkulan sisällä!

Yksi päivä vierähti mukavassa seurassa Ostia Anticassa, jossa tutustuimme toiseen tamperelaiseen pariskuntaan ja päätimme kiertää raunioalueen yhdessä.

Ostia Anticassa pääsee tutustumaan antiikin ajan kerrostalohin.

Ihailtuamme yhdessä hyvin säilynyttä antiikin satamakaupunkia, suuntasimme hyvin ansaitulle oluelle raunioalueen keskellä sijaitsevaan ravintolaan.

Jos haluat lukea lisää Ostia Anticasta, Tanja Mikkolalla on sieltä hieno postaus hänen Pleasebeseatedfortakeoff-blogissaan. Siihen pääset tästä linkistä.

Oluen jälkeen tuumasimme, että raunioita on nähty ihan riittävästi. Niinpä kävimme matkalla junalle ostamassa paikallisesta kaupasta illaksi viiniä ja pikkupurtavaa ja sovimme treffit illaksi asuntoomme.

Vuokrasimme ihanan tunnelmallisen studioasunnon aivan läheltä Campo de Fioria Roomassa.

Punaviinipullollisen ja antipastojen jälkeen suunnistimme tunnelmallisia kujia pitkin Chiesa di St. Ignazio di Loyola -kirkon edustalla sijaitsevalle piazzalle. Se on illalla aivan satumaisen kaunis rokokoo-aukio. jonka laidalla on kiva ravintola.

Chiesa di St. Ignazio di Loyola -kirkon edessä voisi kuvitella peruukkipäisten rokokoohahmojen astuvan ovesta aukiolle.

Söin ravintolassa (jonka nimeä en enää muista…) tosi hyvää maksaa ja miehet tilasivat maailman parasta ohutta roomalaista pizzaa. Vähän niin kuin välipalaksi ruokalajien välissä, kuten maan tapoihin kuuluu. Jälkiruoaksi tarjoilija toi pöydälle grappa- ja limoncello-pulloja, joista otimme yömyssyt – tai kahdet….

Tunnelmallinen Sorrento

Neljäntenä päivänä otimme Stazione Terminiltä junan Napoli Centraleen. Siellä vaihdoimme junaa Circumvesuviana -paikallisjunaan, joka puksutteli lukemattomien pysähdysten jälkeen Piano di Sorrentoon. Napolin päätimme jättää välistä.

Piano di Sorrento on unelias pikkukaupunki, josta löytyy monenlaista majoitusta Sorrentoa huokeampaan hintaan. Kaupan päälle saa roppakaupalla italialaista tunnelmaa, sillä paikkakunnalla ei juuri ole muuta kuin pikkuinen kylä keskusaukioineen sekä junaseisake. Hotellimme oli vasta remontoitu vanhaan kartanoon ihanan sitruunapuulehdon keskelle.

Vaatimaton hotellimme Piano di Sorrentossa sijaitsi kauniin sitruunapuulehdon keskellä. Aamuisin kiekuva kukko täydensi autenttisen maalaistunnelman!

Ensimmäisen illan vietimme Sorrentosta, johon oli kätevää sujahtaa parin pysäkinvälin verran paikallisjunalla. Kävimme aperitiivilla vilkkaalla pääaukiolla Piazza Tassolla nautiskellen paikallisesta vilinästä. Illan pimetessä suuntasimme vanhan kaupungin tunnelmallisille kujille ja löysimme kivan trattorian. Proosallisesti carbonara-pastaa ja punaviiniä kynttilän valossa – buonissimo!

Sorrenton pääkaduilla riittää vilinää. Kannattaa astahtaa pääkaduilta sivuun ja suunnata pikkukujille, joilta löytää lukemattomia kivoja baareja ja ravintoloita.

Sen jälkeen oli mukavaa juoda digestivot Piazza Tassolla. Auko oli herännyt vasta pimeän tultua kunnolla eloon, kun turistit ja paikalliset tulivat passeggiatalle ennen illallista.

Pompeiji, Herculaneum ja Villa Poppea

Ensimmäiseen kokonaiseen päivään mahdutimme kierrokset Pompeijissa, Herculaneumissa sekä keisari Neron vaimon Poppean esiinkaivetussa huvilassa Oplontiksessa. Rankka päivä!

Olimme laittaneet herätyskellon soimaan jo seitsemäksi, mutta sitruunatarhan kukko ehti ensin jo auringonnousun aikaan. Silmät ristissä nousimme ylös jo ennen herätyskellon soittoa.

Ei niin virkeä Eila aamuisella Piano di Sorrenton asemalla.

Varhainen herätys ei kuitenkaan harmittanut, sillä aamupäivällä Pompeijissa ei ollut kovin kuuma, ja saimme jopa eräältä paikallisoppaalta yksityiskierroksen yleisöltä suljettuun Hopeahäiden taloon. Toki isäntä jätti oppaalle hyvät tipit – kuinkas muuten!

Hopeahäiden talossa oli jopa yksityinen pieni kylpylä. Kuvassa atriumin eli eteisen vesiallas.

Olisin halunnut käydä taas Pompeijissa upeassa Villa dei Misterissä, mutta olimme niin nälkäisiä, että kävelimme suosiolla opasajoiltani tuttuun ravintolaan moderniin Pompeijin kaupunkiin. Kultaotsa-ahven oli yhtä hyvää kuin muistinkin, ja kupu täynnä suunnistimme taas junaradan varteen.

Reilun kymmenen pysäkin jälkeen laskeuduimme junasta ankealla Ercolano Scavin asemalla ja suuntasimme kohti meren rantaa. Onneksi oli alamäki!

Herculaneumista olen jo tehnyt postauksen, joten siitä voit lukea lisää tästä linkistä. 

Upea Poppean huvila hurmaa seinämaalauksillaan

Mies meinasi jo Herculaneumin jälkeen, että nyt riittää antiikin rauniot, mutta sain houkuteltua hänet vielä Oplontikseen Pompeijin naapuriin. Olihan se ”kotimatkan” varrella.

Minulle Oplontiksessa sijaitseva Poppean huvila oli päivän tärkein nähtävyys, sillä en ollut käynyt siellä aiemmin. Matkaoppaana vein suomalaisia Pompeijiin ja Napoliin. Herculaneumissa olin käynyt antiikintutkimuksen tieteellisellä kurssilla opiskeluaikoina. Oplontis oli jostain syystä jäänyt välistä.

Villa di Poppean eli keisari Neron toisen vaimon Poppean huvila on tunnettu upeista seinämaalauksistaan. Noin puolet valtavasta huvilasta on kaivettu esiin.

Oplontiksen juna-asema oli Ercolano Scaviakin ankeampi. Opasteita huvilaan ei löytynyt mistään, joten suunnistimme puhelimen avulla hyvin hylätyn näköisiä ja ankeita katuja pitkin perille. Onneksi matka ei ollut pitkä!

Poppean huvila oli upea.  Se seisoi uljaana kaivannossa ankeiden modernien kerrostalojen keskellä. Villassa ei ollut lisäksemme ketään muuta, joten saimme rauhassa fiilistellä hienojen arkkitehtonisten seinämaalausten keskellä.

 Jos haluat lukea huvilasta lisää, Pirjo Toivanen on kirjoittanut kohteesta upean Poppean sormus -nimisen tarinan Kulkuri ja Joutsen -blogiin. Siihen pääset tästä linkistä.

Kieltämättä Oplontiksen jälkeen olimme aivan naatteja. 2000-luvun Oplontiksen ankeus korostui upean huvilan jälkeen, ja junaa odottaessa oli vähän orpo olo tyhjällä asemalaiturilla. Tunsimmekin ansainneemme rauniokierroksemme jälkeen isot oluet, joita nautiskelimme pitkään ja hartaasti Piano di Sorrenton pääaukiolla.

Pompeijin, Herculaneumin ja Poppean Villan lisäksi Vesuviuksen purkaus hautasi alleen Stabiaen ja Boscorealen huvilat, jotka jäävät to do -listalle seuraavaan kertaan.

Ylellinen Capri ei sovi tyhjätaskuille

Seuraavana aamuna heräsimme jälleen varhain ja suuntasimme Sorrentoon. Piipahdimme tunnelmallisessa kalasatamassa ihailemassa ajatonta tunnelmaa. Sitten satamaan ja Caprin laivalle – tai pikemminkin veneelle.

Saavuimme Caprilla Marina Granden satamaan, jossa itsessään ei ole mitään nähtävää. Otimme sieltä köysijunan eli funikulaarin Caprin kaupunkiin. Hetken mietin kävelemistä, mutta mies pisti hanttiin – ylös kaupunkiin pitää kivuta 777 porrasta!

Caprin kaupungin keskus on turisteja vilisevä Piazza Umberto. Siellä ei ole vaikeaa uskoa, että noin kymmenen neliömetrin kokoisella ja reilun 10 000 asukkaan saarella käy vuosittain lähes puoli miljoonaa matkailijaa! Saari on edelleen julkkistenkin suosiossa, mutta he pysyvät piilossa upeiden huviloidensa suojissa.

Caprin pikkukaupunki on kaunis, siisti ja kallis!

Caprin kaupunki on kallis, mutta ennen nähtävyyksiin tutustumista päätimme siitä huolimatta istahtaa aukiolle kuoharille ihailemaan aukion vilinää. Juomatauon jälkeen piipahdimme keskustan hyvinhoidetulle pääkadulle Via Camerelle, joka on täynnä järkyttävän kalliita luksusliikkeitä. Aidompaa tunnelmaa löysimme, kun kiertelimme hetken kapeilla pikkukujilla.

Faraglioni-kivimuodostelmat näkyvät upeasti Giardini di Augusto -puutarhan näköalaterassilta.

Pienestä koostaan huolimatta Caprilla on enemmän kuin riittävästi nähtävää päiväretkeilijälle. Nähtävyyksistä kuuluisimpia ovat Sininen luola ja merestä nousevat mahtavat Faraglioni-kivimuodostelmat. Sininen luola jäi aikapulan vuoksi tälläkin kertaa välistä.

Ruotsalaisen lääkäri-kirjailija Axel Münthen (1857–1949) huvila Villa San Michele on rauhallinen keidas Caprin kaupungin jälkeen. Se sijaitsee upealla paikalla Anacaprilla.

Sen sijaan suuntasimme Caprin kaupungin vieressä sijaitsevaan kauniiseen kasvitieteelliseen puutarhaan Giardini di Augustoon, josta avautuvat hienot näkymät Falagrioni-kivimuodostelmille. Puutarhan rakennutti Krupp-teräsyrityksen perijä saksalainen Friedrich Alfred Krupp, joka vietti Caprilla useita kuukausia vuodesta.

Hän rakennutti myös puutarhasta alas Marina Piccolon satamaan vievän mutkittelevan ja hyvin hoidetun kävelytien. Marina Piccolossa on ihana ravintola, joka oli tosin niin kallis, että tyydyimme kuoharilasilliseen ja mies olueen.

Anacaprin nähtävyyksiä

Puutarhasta otimme taksin Caprin toiselle puolelle Anacaprille ja minulle jo ennestään tuttuun Villa San Michele -huvilaan. Huvilan rakentanut Axel Munthe nousi maailmanmaineeseen 1929 kirjallaan Huvila meren rannalla. Se kertoo Munthen huvilan rakennusvaiheista ja elämästä siellä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Suosittelen!

Päivi Tolosen mainion esittelyn huvilasta ja Axel Munthen elämästä voit lukea Anna-lehden artikkelista, johon pääset tästä linkistä.

Huvilan jälkeen piipahdimme Anacaprilla aika tavanomaisella lounaalla. Ravintolan pöydästä näin houkuttelevan hissin, jolla pääsee ihailemaan saaren korkeinta huippua Monte Solaroa. Mies katseli hetken kapean vaijerin varassa keikkuvia istuimia ja jäi nautiskelemaan näkymistä oluen äärelle.

Minuakin hieman kipristi vatsan pohjasta, kun mittailin hississä jalkojen alle jäävää tyhjyyttä.
Hissimatka oli kipristelyn arvoinen, sillä Monte Solaron huipulta oli upeat näköalat turkoosille merelle ja koko saarelle.

Caprilla on myös mahtava Tiberiuksen huvila Villa Jovis ensimmäiseltä vuosisadalta jK. Senkin skippasimme tällä kertaa, kun muistin hämärästi nähneeni sen tieteellisen kurssin Caprin ekskursiolla. Lähdimme kävelemään sinne päivän päätteeksi hyvin hoidettua ja huviloiden reunustamaa kävelytietä, mutta puolessa väliä väsähdimme ja palasimme Marina Grandeen laivaa odottelemaan.

Reitti Tiberiuksen huvilalle Villa Jovikselle on tosi kaunis, mutta sitä ei kannata jättään myöhäiseen iltapäivään!

Rättiväsyneinä jäimme Sorrenton vanhan kaupungin tunnelmallisille kujille aperitiiville ja illalliselle. Viimeistä iltaa Napolinlahdella oli mukavaa viettää Piazza Tassolla. Olin sopinut sinne treffit Aurinkomatkojen kurssikaverini kanssa, joka toimi tuolloin Aurinkomatkojen Sorrenton oppaana. Oli tosi kivaa nähdä, ja hetken olin hänelle kateellinen. Olisi ihanaa työskennellä taas oppaana!

Seuraavana aamuna ostimme hotellista pari pulloa hotellin omaa Limoncelloa ja suunnistimme tutulle juna-asemalle. Viimeiseksi yöksi olimme varanneet vaatimattoman hotellin aivan Rooman päärautatieaseman Stazione Terminin vierestä. Siitä oli aamulla kätevää jatkaa matkaa lentokentälle – kun olimme ensin viettäneet ihanan viimeisen illan Roomassa!

Arrivederci, Roma, alla prossima!

Lue myös nämä:

14 Kommentit

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Joo, välillä tulee itsekin huomattua, että viikossa ehtii parhaimmillaan kyllä vaikka ja mitä. Herculaneumin ja Pompeijin lisäksi kiinnostaisi itse Vesuvius. Onkohan sinne helposti retkiä tarjolla?

    Vastaa
  2. Tanja / Please Be Seated for Takeoff

    Monta upeaa kohdetta on tuossakin vielä näkemättä. Oli mukava fiilistellä jutun kautta Italiaan paluuta odotellessa!
    Niin ja kiitos linkkauksesta!

    Vastaa
  3. Eila Lokka

    Vassookuu, Tanja! Toivottavasti pääsen pian fiilistelemään Roomaa Villa Lantesta käsin!

    Vastaa
  4. Anne / Elämää Nomadina

    Ahh, kaunis ja herkullinen Italia! Paljon olette tosiaan saaneet mahdutettua viikkoon, mutta totta kai noin upeat kohteet ja maisemat houkuttelee kiertämään mahdollisimman paljon. Hyviä vinkkejä vastaisuuden varalle, sillä joskus pitää vielä palata noille seuduille ja nähdä enemmän kuin yli kymmenen vuoden takaisella mini-reissulla Roomaan ja Napoliin ehdittiin.

    Vastaa
    • Eila Lokka

      Hei Anne ja kiitos kommentista! Kiertomatkoillahan on makuasia, kuinka paljon haluaa nähdä – jotkut tykkäävät leppoisasta tahdista, minä taas olen hieman sähköjänis 🙂 Meidän reissullamme ei vietetty ollenkaan rantalomaa tai aikaa uima-altaalla, koska mies ei siitä tykännyt. Toisenlaisella porukalla se ja shoppailu vaativat myös oman aikansa!

      Vastaa
  5. Pirkko / Meriharakka

    Kiitos nojatuolimatkasta! Caprin ja ehkä samalla Pompeijinkin kertaus oli kevyesti suunnitelmissa jo ennen koronaa, mutta sittenhän kaikki suunnitelmat menivät uusiksi. Muistot noilta seuduilta ehtivät vaan siinä määrin vuosikymmenissä haalistua, että olisi kyllä kiva joskus vielä palata sinne.

    Vastaa
    • Eila Lokka

      Vassokuu! Itse tuumin samaa: akaisin pitää mennä – koska aina jää jotakin seuraavaankin kertaan 🙂

      Vastaa
    • Eila Lokka

      Suosittelen lämpimästi, sillä näkemistä riittää – ja uuttakin avataan arkeologisten kaivausten edetessä – tai ainakin vanhoja tuttuja paikkoja ehostetaan.

      Vastaa
  6. Aila ja Juha

    Kiitos mukavasta matkaelämyksestä! Rooman seutukin näyttää nyt aivan erilaiselta kuin neljännesvuosisata sitten, kun matkailimme neljan lapsen ja asuntovaunun kanssa seuduiila. Mieleen on jäänyt vain se, että Rooman kehätien lähellä olevan leirintäalueen uimavalvoja ei päästänyt toiseksi nuorinta poikaamme uimaan. Allas oli sallittu vain alle 15-vuotiaille. Poika oli 13, mutta isokokoinen, siskonsa 16, ei ongelmia. Passia näyttämällä uintikin onnistui. Saatoimme kyllä nähdä Kolosseumit ja muut tärkeät paikat, mutta lasten ehdoilla tapahtuva matkailu on erilaista kuin aikuismatkailu. Nyt matkustelemma kahdestaan, sitten kun taas pääsee…
    Juha

    Vastaa
    • Eila Lokka

      Mukavaa, kun tykkäsitte! Kunhan pääsen asettumaan Roomaan, yritän löytää jotakin uutta kirjoitettavaa 🙂 Kunhan ensin pääsisin sinne, sillä matkailu edes työasioissa ei ole korona-aikana helppoa – lentoyhtiö ei välttämättä muista kertoa, että lennot on peruttu. Näin minulle kävi. Ihmettelin vain kentällä, että eipä näy lentoa lähtevien taululla…

      Vastaa
  7. Heidi - Maailman äärellä

    Oi mikä Italia-ikävä tästä tulikaan!
    Ihana oli lukea ja katsoa kuvia näistä osin tutuista paikoista. Vietin joitain vuosia sitten kaksi viikkoa näissä maisemissa. Ensimmäisen viikon ystäväni kanssa, jolloin ehdittiin seikkailla mm. Sorrentossa, Napolissa, Procidan saarella ja Amalfissa, seuraavan viikon taas vietin mieheni kanssa, jolloin teimme Sorrentossa retket Pompeijille, Vesuviukselle, Caprille ja Positanoon ja taas Napoliin. Sorrento osoittautukin aivan loistavaksi tukikohdaksi. Ja huomaan, että taidan olla samanlainen ahmatti reissuilla kuin sinäkin – mutta kotona ehtii nukkua. Miksi lomaa tuhlaisi nukkumiseen, kun on mahdollisuus kokea ja nähdä♡.

    Vastaa
    • Eila Lokka

      Olen samaa mieltä. Toisaalta joskus on mukavaa vain löhötä altaalla ja ihailla kauniita maisemia. Kävin vuosia sitten Amalfissa, jossa ei ole hurjasti nähtävää – paitsi ne henkeäsalpaavat maisemat! Niinpä oli nautinnollista lojua kauniilla uima-altaalla huikean merinäköalan ääressä ja viettää drinksu kädessä dolce vitaa 🙂

      Vastaa
  8. Sari / matkalla lähelle tai kauas

    Paljonpa olette viikossa ehtineet! Italiassa on niin helppoa liikkua junalla paikasta toiseen. Eteläinen Italia kiinnostaa kovin. Pohjoisessa ja Roomassa on jo tullut käytyä. Kiitos hyvistä vinkeistä etelään.

    Vastaa
    • Eila Lokka

      Etelä-Italiassakin on paljon nähtävää. Sorrentosta etelään suosittelen lämpimästi Amalfin rannikkoa, Positanoa ja Amalfia. Siitä etelämpänä voi ihailla myös antiikin Kreikan ajan raunioita. Tykkäsin kovasti myös Sisiliasta!

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kuka olen?

Olen Eila Lokka, 47-vuotias viestintäalan yrittäjä, televisiodokumenttialan opiskelija, maalausyrittäjän vaimo ja kahden murkkuikäisen tytön varamamma, joka etsii omaa polkuaan kohti unelmaelämää.

Minulle se tarkoittaa matkailua, paikkariippumatonta (digi)yrittäjyyttä, itsenäistä sisällöntuotantotyötä sekä käsikirjoittamista. Itseni näköistä elämää.

Blogissani kirjoitan matkastani kohti unelmaelämääni ja unelmamatkoistani samalla kun annan matkavinkkejä. Luen myös paljon elämäntaito-oppaita, testaan niiden toimivuutta arkielämässä ja jaan lukijoilleni toimivimpia niistä saatuja ja omia vinkkejä. Lue lisää

Pin It on Pinterest

Sivustomme käyttää evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön sekä tietosuojakäytäntömme. Lisätietoja

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close