Kroatian Cavtat hurmaa kompaktilla koollaan, kauneudellaan ja retkillään

mennessä | kesä 1, 2018 | Matkailu, Uncategorized | 0 Kommenttia

Kotiuduimme Raimon kanssa sunnuntaiaamuna Kroatian Cavtatista, joka on noin 3 000 asukkaan kylä parinkymmenen kilometrin päästä Dubrovnikista. Loma oli oikein onnistunut, vaikka odotukset eivät olleet kovin korkealla. Cavtatin kylässä ei ole paljoa nähtävyyksiä ja majoituksemmekin Carol Apartments oli suhteellisen vaatimaton ja 1,3 kilometrin päässä keskustasta korkealla vuoren rinteellä.

Apartments Carolin hyvin hoidettu piha-alue toi iloa talonväen lisäksi myös vieraille.

Kiinnostuin Cavtatista Aurinkomatkojen sivuilla olevien kuvien sekä retkimahdollisuuksien vuoksi. Matkan varasin itse eli lennot erikseen ja majoituksen erikseen. Maksoin joulukuussa kahden hengen matkasta 488 euroa / henkilö. Tammikuussa matkamessujen aikaan vastaavantasoista majoitusta kilometrin päässä keskustasta ilman uima-allasta olisi saanut Aurinkomatkoilta alle 400 eurolla ja suorilla lennoilla.

Me tulimme mennessä Kööpenhaminan kautta ja tullessa Riikan kautta, mikä venytti matka-ajan viiteen tuntiin. Riikassa piti vielä mennä passi- ja turvatarkastuksen läpi ja hoksata hankkia uudet liput Riika-Helsinki -välille. Joka tapahtui muuten yllättävästi kysymällä Transport-infosta, missä liput annettiin suoraan käteen…

Apartment Carol – upeita maisemia hengästyttävän ylämäen päällä

Majoitukseen piti kuulua lentokenttäkuljetukset kentältä neljän kilometrin päässä sijaitsevaan huoneistohotelliin, mutta  lentokentällä ei ollut ketään meitä vastassa. Hetken ihmeteltyämme otimme taksin hotelliimme, jossa hieman uneliaan oloinen Carol oli meitä vastassa. Hän oli tarkasta tuloajastamme tietämätön, vaikka ilmoitimme sen matkanjärjestäjän linkin kautta. Viestintä epäonnistuu paitsi sattumalta, juu. Eli tällaiset kannattaa sitten jatkossa aina tarkistaa etukäteen.

Siisti vinokattoinen yksiömme oli ylimmässä kerroksessa, johon meillä oli oma sisäänkäynti ja parvekkeelta huikea näköala lahden yli Dubrovnikiin saakka. Päätimme lähteä saman tien Cavtatiin syömään.

Kävelymatka sujui joutuisasti alamäkeen, ja kymmenen minuutin päästä näimmekin upean turkoosinsinisen meren pilkahtelevan mäntyjen välistä.

Cavtatin ranta-alueella otettiin aurinkoa kalliolla ja betonilaitureilla varsinaisen pikkukivirannan lisäksi.

Kaunis ravintoloiden terassien ympäröimä lahti vaikutti hiljaiselta, ja kummastelimme oluen ääressä, että tässäkö tämä  Cavtat sitten oli. Onneksi linja-autoaseman takaa löytyi pieni vanhakaupunki ja sen takaa toinen, vieläkin kauniimpi lahti palmujen reunustaminen rantabulevardeineen. Siellä tuli istuskeltua drinksujen ääressä useana iltana ja ihasteltua kauniita auringonlaskuja.

Ensimmäisenä aamuna piti päästä juoksulenkille ja täytyy myöntää, että viimeiset 200 metriä ylämäkeä uuvutti aivan piippuun, kun

Ensimmäiset kaksi päivää hotellin uima-altaalla sai olla täysin omassa rauhassa.

viimeisessä mutkassa nousukulma oli about 50 astetta tai enemmän. Sen jälkeen olikin mukavaa kirmata uimaan – paitsi että uima-altaan vesi oli aivan jäätävää! No, eipä tarvinnut taistella aurinkotuolista, kun lisäksemme majoittui vielä tuolloin Carolin mukaan hotellissa vain yksi toinen perhe.

Games of Thrones -tunnelmissa Dubrovnikissa

Aamulenkin ja -uinnin jälkeen käpsyttelimme taas mäkeä alas rantaan, jossa myytiin retkiä ja venelippuja Dubrovnikiin. Veneitä kulkee noin puolen tunnin välein suuren Albartros-hotellin läheiseltä keltaiselta pikkulaiturilta, ja matka kestää noin 40 minuuttia. Päätimme lähteä saman tien Dubrovnikiin, kun seuraava venekin tulisi 10 minuutin päästä. Edestakainen venematka maksoi muistaakseni 7,5 euroa / henkilö.

Dubrovnikin pääkatu Stradun oli yllättävän tyhjä. Näkymä kaupunginmuurilta satamaa vastapäätä.

Näkymä Dubrovnikiin oli mereltä kaunis. Jyhkeät puolustustornit nousevat merestä ja niiden väliin avautuu pieni tunnelmallinen satama. Pienen kujan ja portin jälkeen avautuu näkymä Placa/Stradun-nimiselle pääkadulle, joka minusta oli vähän tylsä ja steriili kaikessa komeudessaan. Sen varrella on nähtävyyksiä, pari komeaa palatsia, kahviloita ja kaupungin hienoimpia putiikkeja. Niinpä suuntasimme oluiden jälkeen pääkadun toiseen päähän, josta pääsimme liput ostettuamme kaupunkia ympäröiville muureille. Onneksi siellä ei ollut pelättyä tungosta, vaan saimme rauhassa ihastella upeita maisemia vanhankaupungin terrakotan väristen kattojen ylle sekä merelle. Pudotus mereen oli välillä huikea!

Dubrovnikin keskiaikaisten kaupunginmuurien vierestä pääsee melomaan.

Muureilla on tosi kuuma, ja kahviloita on vain ensimmäisen puoliskon matkalla. Viimeisen kilometrin aikana aurinko porotti jo tosi ahdistavasti ja vesi meinasi loppua kesken. Eli tankkauksesta kannattaa huolehtia aina kun mahdollista.

Muureilta suuntasimme tornilla varustettuun Franjevacki samostan eli fransiskaaniluostariin ja siinä sijaitsevaan

Fransiskaaniluostarin kaunis keskikäytävä rauhoitti nähtävyyskierroksen keskellä.

apteekkimuseoon, Apteekki on ollut avoinna vuodesta 1317, mikä tekeekin siitä maailman vanhimman yhtäjaksoisesti toimineen apteekin. Apteekkimuseo oli sunnuntaina suljettu, joten ihastelimme luostarin kaunista keskiaikaista kaarikäytävää. Toisessa päässä eli meriportin päässä pääkatua sijaitsi  komeita palatseja (mm. Sponzan

palatsi ja Rehtorin palatsi) sekä kaupungin tärkeimmät kirkot.

Parasta oli kuitenkin kuljailu keskiaikaisilla kujilla ja ravintolan etsiminen. Valinnanvaraa oli valtavasti, ja päädyimme Tripadvisorin suosittelemaan Kamen-nimiseen kalaravintolaan. Söimme tomaattikastikkeeseen tehtyä simpukkaspagettia, mikä oli ihan ok. Minun mielestäni tomaatti ei oikein sovi simpukoiden kanssa.

Dubrovnikin sataman osterit ovat lähiruokaa ylellisimmillään.

Kello kuuden viimeistä venekyytiä odotellessa kietaisimme vielä osterit oluiden kera. Hyväähän se oli, vaikkakin liukasta :). Osterineitsyys on nyt menetetty!

Montenegron kuvauksellinen Kotorinlahti houkuttelee turisteja ja valtavia risteilyaluksia

Dubrovnikin reissun jälkeen pidimme välipäivän syntymäpäiväni kunniaksi eli vietimme aikaa uima-altaalla ja kuljailemalla Cavtatissa sekä syömällä hyvin rantakadulla Konuba Toranje -nimisessä paikassa.
Ankka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Ihana, romanttinen paikka!

Ravintola Toranjista oli romanttinen näkymä merelle ja kirkontorniin.

Emme olleet saaneet soitteluista huolimatta Aurinkomatkojen matkaopasta kiinni, jotta olisimme voineet varata retkiä, joten ostimme Montenegron ja Korculan retket rannalla sijaitsevasta Sombrero-matkatoimiston kojusta mukavalta Claudialta. Hän on käynyt Suomessakin parin viikon kiertomatkalla moottoripyörän selässä. Syy se klassinen: suomalainen poikaystävä :).

Tiistaiaamuna heräsimme jo seitsemältä ja kello 8 suuntasimme Sombrero-matkatoimiston retkelle Montenegroon. Meidät haettiin läheisen Tommy-Supermarketin pihasta ja vietiin bussille. Selostus bussissa oli hauskasti englanniksi ja espanjaksi. Oppaamme Mayan espanja oli niin selkeää, että ymmärsin jotakin siitä italian ansiosta itsekin!

Budvan rantakatu vanhankaupungin edessä.

Budvan vanhassa kaupungissa riitti kauniita yksityiskohtia.

Rajalla meni mahdottomasti aikaa, tosin oli helppoa vain toimittaa passi poliiseille bussissa istuen ja istuksia ja odotella. Ylitimme Kotorinlahden lautalla, ja tässä vaiheessa harmaa sää alkoi seljetä. Budvassa aurinko paistoi täydeltä terätlä. Meillä oli vain tunti aikaa, mutta se riitti hyvin kauniin vanhankaupungin koluamiseen.

Hellettä Kotorissa

Laskeuduimme Kotoriin vuorilta, ja ensimmäisenä silmiin osui valtavan kokoinen risteilyalus, varmaankin suurempi kuin koko Kotorin kuuluisa vanhakaupunki! Tässä vaiheessa helle alkoi jo painaa, joten käytimme hyvällä omalla tunnolla lähes tunnin

Kotorinlahdelle ja Kotoriin pääsee myös valtavalla risteilyaluksella.

lounaaseen varjoisalla pikkukujalla. Sen jälkee tallustelimme hiljakseen vanhankaupunin pikkukatuja. Löysimme varmaan halvimman paikallisen pikkukuppilan ikinä – 0,5 olut ja lasi viiniä 1,5 euroa kappale! Kissamuseoon emme valitettavasti ehtineet. Muuten kaksi tuntia riitti Kotoriin ja sen tärkeimpiin nähtävyyksiin kuten kirkkoihin vallan mainiosti.

Paluumatkalla meidän olisi pitänyt Claudian mukaan pysähtyä vielä 45 minuutiksi pieneen ja sievään Perastiin, mutta mitä vielä – kiersimme lahtea bussilla sillä välin kun osa porukasta kävi vapaaehtoisella pienellä veneretkellä lahden keskellä sijaitsevalla kalliomadonnan saarella. Olin aika kiukkuinen, sillä kotimatka tuntui tosi pitkältä ilman pysähdystä. Nyt selvisimme rajalta kuitenkin nopeammin. Toisaalta oli kivaa olla hotellilla jo ennen seitsemää.

Lepopäivä ja kiertelyä Cavtatissa

Keskiviikolle oli luvattu sadetta, mutta aamupäivä oli vielä aurinkoinen. Otimme hieman aurinkoa altaalla ja kun taivas meni pilveen, nautiskelimme sateesta ja ukkosesta minä hyvän kirjan ja Raimo YouTuben ääressä. Illalla sää selkeni ja käpsyttelimme Cavtatiin syömään. Rantakadulta bongasimme taas hyvän osteripaikan, Bougainvilea-ravintolan terassin, jossa söimme osterit tällä kertaa kuoharin kanssa. Osterit ja niiden kanssa tarjottava suola tulivat sopivasti perjantain retkemme yhdestä pikaisesta vierailukohteesta, muureistaan kuuluisasta Stonin pikkukaupungista. Läheisessä tasokkaassa ravintolassa syöty kala oli muuten hyvää, mutta sen kanssa tarjottava avokado-kastike ja lehtimangoldi-perunasotku aivan hirveitä. Meni kyllä vähän rahat hukkaan.

Torstaina sää oli taas mitä kaunein, ja päätimme kiertää Cavtatin kahta lahtea erottavan niemen. Sitä ennen kävin kuitenkin testaamassa pikkukivirannan ja voi, miten ihanan lämmintä vesi oli! Upean turkoosinkirkasta ja niin puhdasta! Oli mahtavaa kellua suolaisilla, leppeillä aalloilla.

Rannan tuntumassa oli varjoisia baareja ja ravintoloita.

Matka Cavtatin niemen ympäri oli yllättävän pitkä, mutta kaunis. Hyväkuntoista kävelytietä oli mukavaa kävellä, ja puolessa välissä oli pienenpieni kiviranta ja kahvila.

Cavtatin niemelläkin otetaan aurinkoa.

 

Karaka-laivan kopio oli vaikuttava näky.

 

 

 

 

Rantabulevardin puolella niemeä Raimo käski piiloutua,koska “sotalaiva lähestyy”. Ihmettelin, että mitä se mies höpäjää, kunnes vilkaisin hänen osoittamaansa suuntaan. Ja komea oli näky!

Cavtatin tärkein nähtävyys on Cavtatin korkeimmalle paikalle rakennettu espanjantautiin kuolleen Racicin laivanvarustajasuvun hautamausoleumi, jonka on suunnitellut kuuluisa kroatialainen kuvanveistäjä Ivan Mestrovic. Perheen tytär tilasi hautamausoleumin muistoksi perheestään ennen

Näkymä Cavtatiin.

kuolemaansa 1920-luvulla.

Mausoleumiin on melkoinen kiipeäminen jyrkkiä portaita pitkin vanhankaupungin alkupäästä Nikolain kirkon vierestä, mutta näköalat ovat vaivan arvoiset. Myös mausoleumia ympäröivä hautausmaa on kaunis.

Cavtatin vanhassakaupungissa ei juurikaan ole nähtävää paria kirkkoa ja rehtorin palatsia lukuun ottamatta. Pikkukujat ovat toki pittoreskeja. Parasta on kuitenkin istuskella juoman ääressa palmujen reunustamalla rantakadulla ja katsella elämää. Cocktailit ovat Cavatissa Suomen hinnoissa, mutta olut ja siideri edullisia, 3 euroa 0,5 tuoppi, ja paikalliset ihanat hedelmäliköörit ja -brandyt vain 2 euroa lasi.

Näimme myös Cavtat-päivänämme komeimman auringonlaskumme ja aivan paraatipaikalta. Sen jälkeen toinen huippuelämys oli Desetka-pizzerian La Dix-pizza joka oli varmaankin paras, jonka olen koskaan syönyt! Pizza maksoi 85 kunaa eli 7,4 euroa. Tykkäsimme myös viereisestä Destoso-ravintolasta. Molemmissa ruoka oli hyvää ja edullista ja tarjoilijat mukavia ja komeita poikia :).

Pohdimme, että olisi pitänyt alusta asti käydä edullisissa paikoissa, sillä laadukkaissakaan ravintoloissa ei aina tarjota kastikkeita eli vaikka syöt erinomaista kalaa, se on aika kuivaa, koska mukana tulee vain perunoita tai grillattuja kasviksia. Tai sitten kitkerää pinaatinsukuista lehtimangoldia.

Minusta Cavtatin parempien ravintoloiden hinta-laatutaso ei ollut yhtä hyvä kuin Suomessa. Makarskalla oli parempaa ruokaa ja halvempaa – no, hintatasokin on muuttunut sitten vuodesta 2014… Mausteiset jauhelihakepakot ja ranskalaiset paprikakastikkeella eli cevapici on edelleen suosikkini – halpaa ja hyvää!

Marco Polon jäljillä Korculan saarella

Viimeisenä kokonaisena lomapäivänä eli perjantaina lähdimme taas Sombreron mukana retkelle ja tällä kertaa aikaisin, lähtö oli supermarket Tommyn pihalta klo 7. Nyt suuntana oli pohjoinen, Stonin pikkukaupunki ja Korcula, joka on saarelaisten mukaan kuuluisan 1200-luvulla eläneen seikkailijan Marco Polon synnyinkaupunki.

Oppaamme Maria oli hieman eksentrinen tyyppi verrattuna tiukan ammattimaiseen Maya-oppaaseemme Montenegron retkellä. Joka tapauksessa hän kertoi kiinnostavia ja omakohtaisia tarinoita elämästä Jugoslavian ja sodan ajalta matkallamme Peljesacin niemimaalla sijaitsevaan Stoniin.

Ston oli hiljainen ja sievä pikkukaupunki. Taustalla pätkä kuuluisaa muuria.

Ston on sievä pikkukaupunki, johon tunti riitti enemmän kuin hyvin. Se on kuuluisa Euroopan pisimmistä muureistaan, jotka kiipeävät läheisellä vuorella. Ston on myös ollut vuosisatoja kuuluisa suolakaivoksistaan ja ostereistaan.

Korculan vanhaan kaupunkiin vie upea portaikko. Tornissa sisäänpääsyä vartioi Venetsian leijona muistona pitkästä Venetsian vallan ajastaostereistaan. 

Matka Stonista niemimaan kärkeen Orebicin tuntui tosi pitkältä. Peljesac on Kroatian toiseksi pisin niemimaa (68 km) ja kuuluisa viineistään. Maria kertoi matkalla tarinoita niemimaata runnelleista pahoista tulipaloista ja sen tunnetuista viinitiloista.

Niemimaan suurimman kaupungin Orebicin jälkeen otimme vähän niin kuin “puskista” veneen Korculalle. Vesi oli uskomattoman väristä, turkoosinsinistä ja aivan kirkasta. Teki mieli hypätä uimaan veneen sijasta!

1400-luvulla rakennettu Korculan vanhakaupunki on pieni, mutta kaunis. Kaupunkiin vie upeat portaat ja sen päässä portti. Kaupungin kadut on rakennettu kalan ruodon malliin: pääkatu on kuin selkäruoto, josta lähtee mereen ja muureille päätyviä kylkiruotoja eli ihania kapeita kujia. Meillä oli 3,5 tuntia aikaa viettää Korculassa, mikä tuntui sopivan pitkältä ajalta. Kuuntelimme rauhassa Marian sopivan kompatin, noin 20 minuuttia kestävän opastuksen kaupungissa ja lähdimme sitten omille teille.

Kellotorniin kiipeämistä ei voi suositella korkeanpaikankammoisille!

Upeimpia nähtävyyksiä mielestäni Korculassa on rantakatu, pääkatu ja Pyhän Markuksen katedraalin kellotorni. Kiipeäminen sinne ei ollut yhtä pelottavaa kuin Splitissä, mutta aika huikeaa kuitenkin!

Kuvankaunis rantakatu houkutteli lasilliselle ja lounaalle.

Myös turkoosinsiniseen mereen rajoittuva ja ravintoloiden reunustama rantakatu oli ihana. Kannattaakin jättää aikaa lasilliselle tai lounaalle rantakadulla. Ruokalistat olivat hieman tylsiä ja hintataso Cavtatia aavistuksen korkeampi, joten suunnistimme viime tipassa lounaalle muurien ulkopuolelle “uuteen kaupunkiin”. Melkoista kiirettä piti, mutta ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista. Yllättävän nopeasti se 3,5 tuntia lopulta meni.

Paluumatkalla kävimme vielä kuuluisalla Matuskon viinitilalla maistelemassa viinejä ja tekemässä ostoksia. Hintataso oli edullinen, joten mukaan tarttui paikallista kirsikkabrandyä, makeaa viiniä ja valkkaria – vaikka Matusko onkin tunnettu punaviineistään. Viinit olivat hyviä ja tauko tilalla sopivan lyhyt.

Matuskon viinitila on palkittu Bordeauxissa punaviineistään. Jopa grappa oli hyvää!

Hyvä niin, sillä koska olimme viimeisiä bussiin tulijoita, kiersimme paluumatkalla ummet ja lammet pitkin Dubrovnikia pudottelemassa retkeläisiä hotelleihinsa.

Auringonlasku parvekkeeltamme oli upea! Kelpasi tämän näkymän äärellä syödä nakkispagettia :).

Vaikka olimme viimeisiä, saavuimme aikataulussa hotellille klo 19.

Kävimme ostamassa hieman ruokaa ja päätimme ihailla auringonlaskua itse tehdyn illallisen ääressä ja ennen kaikkea omalta näköalaparvekkeelta käsin.

Viimeinen päivä sujui leppoisissa tunnelmissa

Viimeisenä päivänä uima-altaalla oli jo tungosta heti aamusta, kun lähistöllä asuva brittinainen vietti 50-juhliaan ja juhlavieraat majoittuivat Apartments Caroliin. Mikä siinä, juhlavieraat olivat oikein mukavaa väkeä Brightonista ja Australiasta saakka. Aamu- ja iltapäivä menivät englantia höpötellessä ja puutarhavinkkejä vaihtaessa.

Jääkaapin jämistä kokatun lounaan jälkeen lähdimme taas Cavtatiin; tällä kertaa tuliaisostoksille. Kaikki tarvittava löytyi ensmmisestä paikasta, joten ehdimme nauttia vielä rantakadun tunnelmasta. Emme jaksaneet enää kassien kanssa kiivetä ylämäkeä takaisin hotellille, vaan otimme taksin. Ja sitten taas altaalle 🙂

Kaiken kaikkiaan upea loma! Raimo vannoo nähneensä keskiaikaisia kujia loppuiän tarpeiksi ja minä voisin mennä Kroatiaan vielä kolmannenkin kerran. Voin kyllä suositella lämpimästi Cavtatia – kaunis ja tyylikäs pikkupaikka, josta löytyy kaikki tarvittava. Sieltä on myös helppoa lähteä retkille, joita on valikoimissa huikea määrä sekä Aurinkomatkoilla että paikallisilla järjestäjillä.

 

 

 

Lue myös nämä:

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kuka olen?

Olen Eila Lokka, 47-vuotias viestintäalan yrittäjä, televisiodokumenttialan opiskelija, maalausyrittäjän vaimo ja kahden murkkuikäisen tytön varamamma, joka etsii omaa polkuaan kohti unelmaelämää.

Minulle se tarkoittaa matkailua, paikkariippumatonta (digi)yrittäjyyttä, itsenäistä sisällöntuotantotyötä sekä käsikirjoittamista. Itseni näköistä elämää.

Blogissani kirjoitan matkastani kohti unelmaelämääni ja unelmamatkoistani samalla kun annan matkavinkkejä. Luen myös paljon elämäntaito-oppaita, testaan niiden toimivuutta arkielämässä ja jaan lukijoilleni toimivimpia niistä saatuja ja omia vinkkejä. Lue lisää

Pin It on Pinterest

Sivustomme käyttää evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön sekä tietosuojakäytäntömme. Lisätietoja

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close